Susanne Gottberg ja Pamela Brandt

21.9.–22.12.

VUOROPUHELU

Pamela Brandtin ja Susanne Gottbergin yhteisnäyttely on maalauksellinen vuoropuhelu niin aiheen kuin nimensäkin puolesta. Kumpikin taiteilija on hionut ilmaisuaan jo pitkään, ja molempien teoksissa katsojan eteen levittäytyy minimalistisia näkymiä. Maalauksissa on kuvattuna yksittäisiä esineitä kuten juomalasi tai keilapallo. Teoksen pinta on yleensä tasainen; molempien taiteilijoiden maalaukset ovat varsin tietoisia siitä, että ne ovat kaksiulotteisia esineitä. Taidehistoriallisesti kumpikin taiteilija edustaa modernismin jälkeistä aikaa, mutta toisaalta molempien teokset myös kommentoivat maalaustaiteen perinnettä.

Vaikka Brandtin ja Gottbergin maalaustyylit ja -tavat eroavatkin toisistaan on heidän teoksissaan merkittäviä yhtenevyyksiä. Maalaukset osoittavat loistavasti miten esittävä aihe voi suunnata ajatuksia ja assosiaatioita muuhunkin kuin näkyväiseen. Teokset osoittavat kerta toisensa jälkeen, miten yksinkertainen kuva-aihe – silta, talo, juomalasi, kello, jokin muu arkinen esine – voi kertoa enemmän kuin ensinäkemältä luulisikaan. Se on kuitenkin mahdollista vain jos katsoja jättäytyy maalauksen taikapiiriin pitemmäksi aikaa kuin vain silmänräpäykseksi. Mutta muussakin tapauksessa katsoja ehtii tuntea häivähdyksen levottomuutta, sillä näkymättömälle riittää yksi silmäys, jotta sen taika tavoittaa meidät, vaikka vain hetkeksikin.

Realistisesta ilmaisusta huolimatta molempien taiteilijoiden varsinainen aihe on näkymätön – muisti, tunteet, fantasiat, kaikki mikä kuuluu psyykkisen piiriin. Teosten katsomisessa syntyy assosiaatioketjuja: aika ja paikka katoavat ja katsoja siirtyy mielikuvien maailmaan. Maalaamalla näkymätöntä, tarjoamalla sille maalauksellisen muodon, Brandt ja Gottberg tekevät näkyväksi myös sen, miten ajatukset, unet, muistot ja tunteet muodostuvat. Heidän taiteensa paljastaa yhä toistamiseen, että taide on aina Toinen. Taiteen toiseus on näkymättömän tulemista näkyväksi.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan taiteilijoiden välinen keskustelu, heidän omia tekstejään sekä näyttelyn kuraattorin Juha-Heikki Tihisen essee.