Kootut salaisuudet 2013-2019

10.10.–20.12.

Joel Slotte, Toipilas, 2019. Öljy kankaalle, 55 x 46 cm.

 

Koottuja salaisuuksia kokoelman uumenista

 

Galleria Elverketin syksy käynnistyy Pro Artibus -säätiön oman kokoelman uusia hankintoja esittelevällä näyttelyllä Kootut salaisuudet 2013-2019.

Säätiön kokoelma on sitä vanhempi ja yllättävän monille sangen tuntematon. Kokoelmatoiminta aloitettiin 1957 Svenska Kulturfondenin toimesta ja niistä ajoista saakka suuri osa teoksista ollut sijoitettuna erilaisiin yleishyödyllisiin yhteisöihin pitkin Suomen ruotsin- ja kaksikielisiä alueita. Kokoelma onkin kuin julkinen salaisuus, ja sen teoksia saattaa olla mitä odottamattomissa paikoissa. Ainoastaan teoksen viereltä löytyvä pieni kyltti paljastaa teoksen kuuluvan Pro Artibuksen kokoelmaan.

Näyttely esittelee vain osan kokoelmaan vuosien 2013-2019 aikana hankituista ja tuotetuista taideteoksista. Teokset näyttävät hyvin nykytaiteen monipuolisuuden ja sen, miten taiteilijat työskentelevät niin perinteisten kuin uusien medioiden keinoin. Pienehkö nykytaiteen toimija voi olla myös sangen ketterä ja ennakkoluuloton teoshankinnoissaan, mikä käy katsojalle ilmi valikoimaan tutustuessa.

Näyttelyyn on valittu teoksia, jotka ovat salaperäisiä, tai käsittelevät vaiettuja tai salattuja asioita, ne voivat kommentoida julkisen ja yksityisen välistä vuorovaikutusta, tai puhua siitä mitä tapahtuu katsojan ja teoksen välisessä yksityisessä hetkessä. Erityisesti taiteen henkilökohtaisuus ja taideteoksen kanssa vietetty yhteinen tuokio ovat tärkeitä näin pandemian aikoina, jolloin ihmisten väliset kontaktit ovat vähäisiä.

Teosvalinnat kuvastelevat säätiön kokoelmapolitiikkaa, jonka tarkoituksena on kerätä erityisesti suomenruotsalaisten taiteilijoiden teoksia tai suomenruotsalaisuuteen liittyvää nykytaidetta. Teokset kertovat hyvin siitä, miten nykytaiteen kenttä on ilmaisultaan ja aiheiltaan monipuolinen.

Kootut salaisuudet -näyttely esittelee teoksia, joiden sijoittaminen on teknisesti tai teoksen herkkyyden vuoksi hankalaa. Esimerkiksi tekstiilitaide tai muut valolle herkät materiaalit vaikuttavat teoksen esillepanoon, eikä tavanomaista 10 vuoden sijoitusaikaa voida noudattaa.

Näyttely kertoo siitä, miten yksityinen tulee ilmi taiteessa. Henkilöhistorialliset tapahtumat, muistot, sisäiset kokemukset, oman äänen tai itsen muu käyttö, henkilökuvat, perhehistoria, tai läheisten käyttäminen mallina ovat eräitä tapoja tuoda henkilökohtaista julkisesti esiteltäviin taideteoksiin. Tämä havainnollistaa henkilökohtaisen poliittisuutta ja kertoo siitä, miten nykytaiteilijat ovat mukana aikansa erilaisissa diskursseissa ja miten heidän teoksensa kommentoivat yksityisten kokemuksien ohella myös yhteiskuntaa. Taide vie yleisönsä ihmisyyden moninaiseen ytimeen ja keskeisten kysymysten äärelle.

Edellisen kerran säätiön kokoelma esiteltiin laajemmin Galleria Elverketissä kesällä 2008 Näkyvää – Näkymätöntä -näyttelyssä. Kootut salaisuudet -näyttelyn taiteilijat ovat: Kenneth Bamberg, Saara Ekström, Carolus Enckell, Beryl Furman, Karin Hellman, Johanna Lecklin, Stefan Otto, Patricia Rodas, Hans Rosenström, Joel Slotte, Magnus Strandberg ja Eva Törnwall-Collin.

 

FT Juha-Heikki Tihinen

 

 

Avajaiset

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 9. lokakuuta klo 15–19!

Vallitsevan tilanteen takia emme valitettavasti järjestä bussikuljetusta avajaisiin Helsingistä. Pyydämme, että kutsukortin avajaisiin jo saaneet ottavat tämän huomioon. Seuraamme THL:n suosituksia ja päivitämme avajaistietoja tarpeen mukaan.

 

Näyttelyohjelmaa

31.10. Kulttuurilenkki Pimeänä viikonloppuna. Lyhtytyöpaja, tehtäväkävely ja paljon muuta

6.11. Bokkalas. Taidetapahtuma Istutettuja salaisuuksia Elverketin pihalla sekä opastuksia

 

Taiteilijat

Kenneth Bamberg (s. 1981 Maarianhaminassa) valmistui vuonna 2011 Taiteen maisteriksi Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Vuonna 2007 debytoinut taiteilija työskentelee pääasiallisesti valokuvan parissa, mutta tekee myös videoita. Hänen teoksensa käsittelevät usein maskuliinisuutta ja sen määrittelyä. Hän on kuvannut muun muassa saunojia, turkkilaisia öljypainijoita ja perämoottoreita. Bambergin uusin projekti on Koneen säätiön rahoittama hanke, jossa hän tekee taiteellista tutkimusta parisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneista miehistä. Animating a Doll tuo yhteen taiteilijan residenssiajan Roomassa ja hänen nuoruusvuosiensa kauhuelokuvaharrastuksen.

 

Saara Ekström (s. 1965 Turussa) valmistui Turun piirustuskoulusta vuonna 1986, jolloin hän myös debytoi taiteilijana. Uransa alkupuolella hän työskenteli enimmäkseen maalauksien ja taidegrafiikan parissa, mutta hän on myöhemmin siirtynyt valo- ja liikkuvaan kuvaan. Ekström on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan esitetään ympäri maailmaa. Viisi julkista teosta tehnyt taiteilija on palkittu useaan otteeseen, ja viimeksi hänelle myönnettiin vuonna 2018 Avekin mediataiteen palkinto. Ekströmin teoksia löytyy suomalaisten kokoelmien ohella myös Ruotsista ja Yhdysvalloista. Videomuotoon toteutettu Björn Teirin ja Wivan Nygård-Fageruddin kaksoismuotokuva (2014) on hyvä esimerkki siitä, miten Saara Ekström kommentoi ja uudistaa traditionaalisia taiteenlajeja teoksissaan.

 

Carolus Enckell (1945-2017) oli suomalainen kuvataiteilija, joka opiskeli 1966-1969 Vapaassa taidekoulussa, jonka rehtorina hän toimi 1988-1995, minkä lisäksi hän opetti useissa taidekouluissa Pohjoismaissa. Enckell oli myös Taide-lehden päätoimittaja 1984-1990. Hänen teoksiaan on kaikissa tärkeimmissä kotimaisissa ja Pohjoismaisissa museokokoelmissa. Taiteilija palkittiin muun muassa Pro Finlandialla ja hän sai Carnagie Art Awardin toisen palkinnon 2001. Taiteilija toteutti 11 julkista teosta, joista viimeinen yhdessä Silja Rantasen kanssa toteutettu valmistui vasta Enckellin kuoleman jälkeen Victoria-kortteliin Helsingin Jätkänsaareen vuonna 2018. Teoksen nimi Caput mortuum viittaa ruskeaan violettiin, jota saadaan rautaoksidista. Se on myös latinaa ja tarkoittaa erityisesti alkemiassa kuollutta päätä tai vähäpätöisintä ylijäämää. Neljän värin yhdistelmä sekä stimuloi että rauhoittaa ja onkin hyvä esimerkki Enckellin teoksista, jotka ovat sekä järjelle että sydämelle suunnattuja.

 

Beryl Furman (s. 1953) on suomalainen kuvataiteilija. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa 1972-1977, Vapaassa taidekoulussa 1977-1978 ja Suomen taideakatemian koulussa 1978-1983, minkä ohella hän ollut ollut Sam Vannin yksityisoppilas ja opiskellut Academie Julienissa Pariisissa. Furman debytoi vuonna 1981. Hänen teoksiaan on monissa kotimaisissa kokoelmissa ja hän on Taidemaalariliiton jäsen. Hän toiminut muotokuvamaalarina vuodesta 1982 alkaen. Furmanin nelimetrinen teos Mistä tulemme? Keitä olemme? Mihin menemme? viittaa nimellään Paul Gauguinin (1848-1903) pääteokseen. Furmanin teoksen pimeästä katsovat silmäparit herättävät vahvoja mielikuvia vankeudesta ja eristyksestä. Taiteilija on huomauttanut teoksensa kommentoivan turkistarhauksen moraalisia ongelmia. Se on myös tutkielma syyllisyydestä, joka meidän on kohdattava.

 

Karin Hellman (1915-2004) debytoi vuonna 1939 Helsingin taidehallissa. Taiteilija työskenteli ja asui Porvoossa 1940-luvulta kuolemaansa saakka. Hellmanin tuotanto koostuu maalauksista, kollaaseista ja tekstiiliteoksista, mutta hän julkaisi myös yhden runokokoelman. Hänen teoksiaan on monien suomalaisten museo- ja yksityiskokoelmien ohella myös ulkomailla. Taiteilijana Hellman oli monipuolinen ja runsaasti kokeiluja tehnyt visionääri, joka sai sekä Porvoon kaupungin ja Svenska kulturfondenin palkinnot. Pro Artibus -säätiö julkaisi vuonna 2017 taiteilijan ja hänen puolisonsa Åke Hellmanin (1915-2017) taidetta laajasti käsittelevän teoksen heidän retrospektiivisen näyttelynsä yhteydessä. Tragedia on hyvä esimerkki Karin Hellmanin taiteesta, koska tavalliselle räsymatolle tehty kollaasi tavoittaa kreikkalaisten tragedioiden arkaaisen ja monimerkityksellisen tunnelman ja säilyttää silti yhteyden arkiseen materiaalisuuteensa.

 

Johanna Lecklin (s. 1972 Helsingissä) valmistui Kuvataiteen tohtoriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2018. Hän on tätä ennen valmistunut Kuvataiteen maisteriksi vuonna 2003 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008. Lecklin työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan ja osallistuvan taiteen keinoin ja on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä vuodesta 2001 alkaen, ja niistä viimeisin oli Gustaf-museossa Mäntässä 2019. Hänen teoksiaan on monissa suomalaisissa museokokoelmissa ja hänen teoksiaan on esitetty ympäri maailmaa. Lecklin on saanut muun muassa Suomen taideyhdistyksen palkinnot vuosina 2013 ja 2001. Raputeatteri kuvaa juhlien julkisen puolen ohella myös sitä mitä taustalla tapahtuu. Teos tuotettiin Rapujuhlat -suomenruotsalainen karnevaali -näyttelyyn.

 

Stefan Otto (s. 1969) asuu ja työskentelee Tukholmassa. Hän on valmistunut vuonna 2001 Tukholman Taidekorkeakoulusta. Hän debytoi vuonna 1999 ja on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyjä erityisesti Ruotsissa, mutta myös muissa Pohjoismaissa. Otto työskentelee erityisesti valokuvan ja videon keinoin. Hänellä oli yksityisnäyttely Sinnessä vuonna 2014. Taiteilijan teoksia on monissa ruotsalaisissa kokoelmissa, mutta myös Norjassa, Ranskassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Descent käsittelee runollisella ja assosiatiivisella tavalla taiteilijan isoisän kohtaloa toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa. Teos yhdistää yksityisen ja yleisen kokemuksen menneestä ja sen merkityksestä tässä hetkessä.

 

Patricia Rodas (s. 1972) asuu ja työskentelee Vaasassa. Hän valmistui vuonna 2002 Noviasta BA-tutkinnolla valokuvaajaksi. Hän on vuodesta 2012 käsitellyt teoksissaan perheväkivaltaa ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Rodaksen tuotannossa tekstit ja usein suurikokoiset valokuvat linkittyvät toisiinsa. The Most Intimate Hideways -sarjan kolme valokuvaa ovat samanaikaisesti sekä kiehtovia että uhkaavia. Ne ovat runollisia ja avoimia taideteoksia, joita voi lähestyä monin tavoin.

 

Hans Rosenström (s. 1978 Lohjalla) on Tukholmassa asuva kuvataiteilija, joka valmistui Kuvataiteen maisteriksi vuonna 2007 Kuvataideakatemiasta. Hän on monipuolinen taiteilija, joka on tunnettu erityisesti installaatioistaan, joissa äänet ja tarinat luovat vaikuttavia kokemuksia. Rosenströmin teoksia on nähty esimerkiksi Moderna Museetissa ja Palais de Tokyossa Pariisissa. Hänen teoksiaan on Pro Artibuksen kokoelman ohella myös Kiasman, Amos Rexin ja Espoon modernin taiteen museon kokoelmissa. Taiteilija sai Suomen taideyhdistyksen Dukaattipalkinnon vuonna 2011 ja William Thuring -palkinnon vuonna 2016. In Good Faith on ääni-installaatio, josta katsoja kuulee YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, mutta samalla teos nauhoittaa myös äänet ympäristöstään. Nauhoitetuista äänistä tulee osa teoksen äänimaailmaa, kunnes ne pyyhkiytyvät pois. Teos on toisin sanoen muuttuvainen.

 

Joel Slotte (s. 1987 Kokkola) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän opiskeli ensin Pohjoismaisessa taidekoulussa 2007-2009, minkä jälkeen hän opiskeli Kuvataideakatemiassa, mistä hän valmistui vuonna 2016. Slotte on monipuolinen taiteilija, joka maalaa, piirtää ja tekee keramiikkaa. Hänen teoksiaan on muun muassa Kiasman, Pro Artibuksen ja HAM:in kokoelmissa. Taiteilijan viimeisin yksityisnäyttely oli 2019 TM-galleriassa Helsingissä. Taitelijan teokset ovat kuin salaperäisiä matkoja taidehistoriaan, joista hän noutaa ideoita teoksiin, joissa esiintyy taas nykypäivän henkilöitä. Maalaukset Simpukankuuntelija ja Toipilas ovat hyviä esimerkkejä perinteen ja nykypäivän salaperäisestä liitosta.

 

Magnus Strandberg (s. 1980 Hangossa) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja freelance-kääntäjä. Hän valmistui 2015 Taiteen maisteriksi Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Hänen edellinen yksityisnäyttelynsä oli Asbestos Art Spacessa Helsingissä 2019. Taiteilijan teoksia on Pro Artibuksen kokoelmassa. Hänen seuraava yksityisnäyttelynsä on Valokuvakeskus Raaseporissa Karjaalla marraskuussa 2020. Nocturne on taiteilijan omiin kokemuksiin ja muistoihin perustuva teos, jossa kuva ja kieli linkittyvät toisiinsa ja luovat monitulkintaisen kokemuksen satunnaisesta kohtaamisesta.

 

Eva Törnwall-Collin (1896-1982) oli suomalainen taidemaalari, joka debytoi 1915 ja piti viimeisen näyttelynsä vuonna 1981. Hän opiskeli ensin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1912-14 ja sen jälkeen Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1914-15. Helsingin Ruotsalaisen teatterin lämpiön monumentaalimaalaukset (1937) ovat hänen tunnetuinta tuotantoaan, mutta hän oli monipuolinen taiteilija, jonka teoksia nähtiin näyttelyissä niin koti- kuin ulkomailla. Törnwall-Collin opetti antroposofista värimaalausta ja hänen tuotantonsa mystiset piirteet ovat saaneet runsaasti huomiota viime vuosina. Junanvaunussa on vivahteikas kuvaus ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman kohtaamisesta.

Mennyt ohjelma

2020

2019

2018

2017

2016

2015

2014