Feministinen kesä

3.6.–27.8.

FS_hemsida_RGB

Pro Artibus -säätiön Galleria Elverketin kesänäyttely keskittyy feminismiin.

Elverketin kesäkauden avaa viiden nykytaiteilijan näyttely Feministinen kesä. Taiteilijat ovat Birgitta Ara, Cris af Enehielm, J. A. Juvani, Reija Meriläinen ja Lena Séraphin. Näyttely jatkaa Suomen 100-vuotisjuhlintaa kunnioittavaa vuoden 2017 näyttelylinjaa, jonka teemana on yhteiskunnallisuus. Näyttelyn myötä esitellään feministisen ajattelun merkitystä nykytaiteen eräänä merkittävänä taustatekijänä. Tämän näyttelyn taiteilijoita ovat inspriroineet feminismin kiinnostus piilotettuja valtarakenteita kohtaan, kehollisuuden ja identiteettipolitiikan merkitys taiteen tekemisessä. Feministiseen ajatteluun kuuluva kriittisyys ja kyseenalaistaminen ovat myös tärkeä osa taiteellista työskentelyä, jossa etsitään uusia ajatuksia ja tapoja nähdä maailma. Feministisen taiteen perinne näkyy nykytaiteessa esimerkiksi henkilökohtaisen poliittisuuden ymmärtämisenä, ruumiillisen ja kehollisen merkittävyytenä ja myös kiinnostuksena identiteettipolitiikkaa kohtaan.

Näyttelyn taiteilijat edustavat eri sukupolvia ja työskentelevät erilaisin tekniikoin. Esillä on maalauksia, veistoksia, videoita ja installaatioita. Taustalla on halu esitellä feminismiä identiteettipolitiikan perustana ja kunnioittaa myös suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuspyrkimysten historiaa. Feministisen toisintekemisen merkitys on myös inspiroinut nykytaiteilijoita, koska nykytaiteessa perinteen kriittisen tulkitsemisen tarve on jatkuva.

Birgitta Aran (1934) veistokset nostavat esiin kehollisuuden merkityksen ja sen, miten ihmisvartaloa voi muokata abstraktiksi muodoksi, joka kuitenkin säilyttää oleellisen viittauksen kehoon. Hänen veistoksiaan voi luonnehtia iloisiksi ja iloitteleviksi.

Cris af Enehielm (1954) oli mukana 1980-luvun merkittävissä performanssiryhmissä Homo $:ssä ja Jack Helen Brutissa, joissa näkyi vahvasti kiinnostus identiteettipolitiikkaa kohtaan. Hänen suurikokoiset maalauksensa on tunnistettavia vahvassa ekspressiivisyydessään, joissa hän sekoittelee yleviä ja ruumiillisimpia aihelmia, mikä on suorassa suhteessa feminismin periaatteisiin maku- ja arviointikategorioiden kyseenalaistamisesta.

Lena Séraphin (1962) käsittelee teoksissaan usein kysymystä todellisuudesta. Kello & kulta -videossa katsoja joutuu pohtimaan kerta toisensa jälkeen sitä mikä onkaan todellista ja mikä ei. Taiteilija on myös kiinnostunut narratiiveista, joita hän käsitteli tänä keväänä tarkastetussa taiteellisessä väitöskirjassaan. Feministinen toisintekeminen ja kysymys representaatioiden ja todellisuuden suhteista onkin hänen teoksiaan avaava lukutapa.

Reija Meriläinen (1987) on kiinnostunut feminististen valta-analyysien kaltaisista pohdinnoista omissa teoksissaan, joissa inhimillinen kohtaa digitaalisen. Meriläinen esittelee interaktiivisen videoinstallaation ohella myös veistoksia, joissa valmisesineet sekoittuvat käsintehtyyn.

Jari A. Juvanin (1988) teokset liittyvät queer-taiteen perinteeseen ja ne kyseenalaistavat tavanomaisia käsityksiämme identiteeteistä ja seksuaalisuuksista. Juvani kommentoi teoksissaan feministisen taiteen ideoita eikä kavahda parodisia ulottuvuuksiakaan.

Näyttelyn yhteydessä monet tunnetut suomalaiset kirjoittavat blogitekstejä otsikolla Minun feminismi. Tämän lisäksi Tammisaaren torilla järjestetään 8.7. keskustelutilaisuus aiheenaan feminismi.

FT, kuraattori Juha-Heikki Tihinen